Vanhemmuus on jatkuvaa oppimista. Jokainen tekee virheitä, mutta tärkeintä on oppia niistä ja pyrkii seuraavan kerran toimimaan toisin. Lapselle on arvokasta nähdä, että aikuisetkin tekevät virheitä ja voivat pyytää anteeksi.

Käytännön vinkkejä:

Vanhempana koin usein epäonnistumisia ja usein iltaisin mietin, että olisi pitänyt toimia toisin, harmitti, suretti ja oli huono omatunto. Vaikka kasvatusoppaita lukee, ne eivät aina tarjoa ratkaisua juuri omaan tilanteeseen. Vuosien varrella olen huomannut, että kasvatusalan ammattilaisillakin on monenlaisia tapoja ohjata vanhemmuutta, ja ne vaihtelevat aikakauden arvojen, asenteiden ja ihanteiden mukaan.

Vaikka jokin tapa olisi ollut käytössä pitkään, sitä voi aina muuttaa. Lapset sopeutuvat muutoksiin, vaikka aluksi saattavat niitä vastustaa. Pienetkin muutokset voivat parantaa perheen hyvinvointia. 

Käytännön vinkkejä:

Sääntöjen muuttaminen perheessä voi olla haastavaa, mutta helpottuu, kun ne käydään yhdessä esim. perhepalaverissa läpi ja sovitaan seuraamuksista (rangaistukset ja palkkiot). Aikuisten on tärkeää sitoutua sääntöihin ja noudattaa niitä johdonmukaisesti sekä vastata mahdollisista seuraamuksista. Aikuisten tehtävänä  on tukea ja opastaa lasta onnistumaan uusien sääntöjen kanssa.

Kannattaa aloittaa pienistä muutoksista kuten kännäkkäajan rajoittamisella. 

Jos muutat sääntöjä, pidä niistä johdonmukaisesti kiinni. On selvää, että lapset kokeilevat asetettuja rajoja, mutta aikuisten johdonmukaisuus helpottaa myös seuraavissa rajoitettavissa tilanteissa.

Aikoinaan turhauduin, kun ruokailu ei perheessämme sujunut hyvin, joten muutin omaa toimintaani. Laitoin kaiken tarvittavan pöytään ennen ruokailua, joka lopetti jatkuvan hakemisen ja rauhoitti koko perheen ruokailuhetken.

Lapsi tarvitsee sekä rajoja että rakkautta kasvaakseen turvallisesti. Selkeät rajat antavat turvaa ja ohjaavat oikeaan suuntaan, kun taas rakkaus ja lämpö tukevat lapsen itsetuntoa ja hyvinvointia.

Käytännön vinkkejä:

Aikuisten yhteneväiset näkemykset rajoista helpottavat perheen arkea.. 

Rajojen asettaminen voi olla joskus vaikeaa, mutta rajoen avulla lapset tietävät, mitä heiltä odotetaan ja silloin heidän on helpompi toimia. Tämä lisää turvallisuuden tunnetta sekä luo tunteen, että osaan ja pystyn. Tue lasta rajojen noudattamisessa.

Yhteisesti sovitut säännöt kannattaa kirjoittaa ylös. 

Myönteinen käytös kannattaa aina palkita. Kiitä lasta, kun hän noudattaa sääntöjä.

Vanhemman tehtävä ei ole olla lapsen paras ystävä, vaan turvallinen ja johdonmukainen aikuinen. Lapsi kaipaa ohjausta, tukea ja rajoja, ei vain myötäilyä tai miellyttämistä.

Käytännön vinkkejä:

Aseta selkeät roolit ja muista, että aikuiset ovat vastuussa päätöksistä - ei lapsi. Älä pelkää sanoa ”ei”, kun se on lapsen edun mukaista.

Turvallisuus syntyy ennakoitavuudesta, luottamuksesta ja pysyvyydestä. Lapsen tulee tietää, että hänellä on aina aikuinen, johon voi turvautua niin iloissa kuin murheissa.

Käytännön vinkkejä:

Pidä kiinni rutiineista: Säännölliset ruoka- ja nukkuma-ajat luovat ennakoitavuutta ja turvaa.

Varmista, että lapsi tietää, että olet häntä varten. Sana ja teot yhdessä luovat pystyvyyttä.

Johdonmukaiset, kohtuulliset ja kasvatukselliset seuraamukset auttavat lasta ymmärtämään tekojensa seuraukset. Rangaistuksen ei tarvitse olla ankara, vaan sen tarkoitus on opettaa vastuullisuutta ja oikeanlaista käytöstä. Palkitsemista kannattaa aina harkita, jos haluaa muuttaa käyttäytymistä.

Käytännön vinkkejä:

Älä sano koskaan sellaista seuraamusta, jota et pysty toteuttamaan. Itse usein pohdin valmiiksi seuraamuksia, jotka olisivat mahdollisia ettei vihaisena tule sanottua jotain sellaista, mitä en oikeasti voisi toteuttaa. 

Kun lapsi korjaa käytöstään tai noudattaa ohjeita, huomaa ja sano se ääneen. Hienoa, että toimit annettujen ohjeiden mukaan.

Positiivinen palaute ja palkitseminen ovat tehokkaita keinoja lapsen kasvatuksessa, koska ne vahvistavat toivottua käyttäytymistä, tukevat lapsen itsetuntoa ja luovat myönteisen ilmapiirin sekä tuo onnistumisen kokemuksia.. 

Käytännön vinkkejä:

Palkitsemisessa on tärkeintä, että lapsi tietää, mistä palkinnot tulevat,  miten hänen tulee toimia ja kauanko menee aikaa, että saa palkinnon. Näistä ei voi lipsua eli palkinto tulee vasta, kun tavoite on saavutettu.

Palkitsemisessa pitää huomioida, että tavoitetaso ei ole liian korkea, että se olisi vaikea saavuttaa. Toisaalta liian helposti saadut palkinnot eivät harjoita  sinnikkyyttä. Aloita ensin pienemmällä tavoitteella ja mahdollista lapselle kokemus onnistumisesta, Kun lapsi on saanut harjoitusta, niin nosta palkitsemisrajaa.

Palkinotjen ei tarvitse olla fyysisisä palkintoja. Parhaita palkinoja ovat yhdessä tekemiseen liittyvät tavallisessa arjessa. Tärkeintä on se, että lapsi kokee tulevansa nähdyksi ja arvostetuksi vanhempien suunnalta ja saa viettää heidän kanssaan yhteistä aikaa. 

Positiivinen palaute on aina parasta arjessa ja tukee parhaiten suorana palautteena, mitä lapselta odotetaan. 

Pienet hetket arjessa ovat tärkeitä. Kysy päivittäin, mitä lapselle kuuluu, ja kuuntele aidosti. Yhteinen aika ja keskustelut vahvistavat suhdetta ja luovat pohjan luottamukselle. Tiedät, mitä lapsesi tekee, mistä hän pitää ja keiden kanssa hän viettää aikaa. Kiinnostus osoittaa, että välität ja arvostat lasta juuri sellaisena kuin hän on.

Käytännön vinkkejä:

Luo keskusteluhetkiä lapsesi kanssa ja silloin keskity vain häneen. Itselläni oli sääntö, että en vastannut koskaan puhelimeen, jos matkustin autossa lapseni kanssa. Näin yhteiset autossa vietetty aika oli “pyhää” ja saimme keskustella rauhassa. 

Kysymyksillä mitä kuuluu tai mikä oli parasta päivässäsi osoitat, että välität ja olet kiinnostunut lapsestasi. Toisaalta lapsesi oppii kertomaan itsestään ja tunteistaan.

Anna lapselle mahdollisuus oppia ja kokeilla itse. Vaikka haluaisit helpottaa lapsen elämää, itsenäisyys kehittyy parhaiten, kun hän saa harjoitella asioita itse turvallisessa ympäristössä.

Käytännön vinkkejä:

Usein on helpompi tehdä lapsen puolesta. Anna lapsesi kuitenkin yrittää ja harjoitella, vaikka se on yleensä helpompaa tehdä puolesta.  

Kannusta ja tue lastasi poistumaan omalta mukavuusalueelta. On hyvä vahvistaa lasta kertomalla, että pystyt tähän ja autan tarvittaessa, mutta en tee puolestasi.

Vanhemmuus on haastavaa, eikä kukaan ole täydellinen. Älä vaadi itseltäsi liikaa, vaan anna itsellesi lupa oppia ja kehittyä. Hyvä vanhemmuus ei tarkoita virheettömyyttä, vaan sitä, että teet parhaasi, rakkaudella ja läsnäololla. 

Hanki itsellesi vertaistukea. Ota apua vastaan, vanhemmuudesta ei tarvitse selvitä yksin. Täydellisyyden tavoittelun sijaan keskity rakastamaan ja tukemaan lastasi parhaasi mukaan.